ja tassua puristaa
nyt meidän yhteen liittää
vain muistojemme maa

On kulunut jo vallan kauan siitä kun näin viimeksi koirakultasia. Asun nyt Orivedellä, ilman koiria.
Lähtö oli helppo ja maailman vaikein.
Rauha jäi katsomaan hämmästyneenä ikkunalasin takaa, nosti tassut siihen ja katseli. Ei se voinut tietää, etten minä tulekaan enää takaisin.

Tilly tuli mukaan, pakotin isän ottamaan. Hyvästit olivat vaikeimmat. Ainoa asia, jonka takia olen täällä itkenyt, on Tilly. Koti-ikävää en ole tuntenut.
Tavarat kannettua vietin Tillyn kanssa hetken. Silitin jokaisen karvan. Tuijotin silmiä ja peilasin niistä itseäni. Kuiskasin sille asioita jotka tahdoin kertoa. Haistelin tuota parhaantuoksuista olentoa jota rakastan niin paljon että tekee pahaa.

Ja sitten -aivan tuosta vain, yllättäen. Lähdin autosta, sanoin Tillylle heihei ja kävelin portaisiin. Vanhemmat huusivat jotain. Minä huusin moikka selkä heihin päin ja jatkoin kävelyä kämpille selkä suorassa, pää pystyssä ja varmoin askelin.
Valmiina uuteen elämään vieraassa kaupungissa vieraiden ihmisten kanssa.

Seuraavana viikonloppuna näin Tillyä. Isä ja sisko tulivat tuoden hyllykön meille. Ja niillä oli T mukana! voi sitä riemua, en ollut edes pyytänyt.
Neljäs päivä kohdataan taas, viides päivä on kisat. Hui hurja.

Tämä blogi on ollut mulle vallan tärkeä. Tämä on viime aikoina tehnyt kuolemaa. Kai tämä koki luonnollisen kuoleman. Mikä on luonnollinen? se, ettei jaksa kirjoittaa? sitten tämä ei ole luonnollinen.
Tänne tulee yhä satunnaisia merkintöjä. Kisoista vaikkapa.
Mutta vielä kovin, kovin paljon harvemmin kuin nyt on tullut.

Olen kenties kehittynyt kirjoittajana tai ainakin ajatustenkokoajana näinä muutamana vuotena. Mulle on kehittynyt tietynlainen kirjoitustapa. Vuonna 2006 perustamani koirablogi jonne kukaan ei enää pääse -voi että. Miten pieni ja viaton olen ollut. Nyt olen paha 16 -vuotias, on viimein tapahtunut se mitä olen odottanut ikuisuuden -olen muuttanut pois. Miten paljon olen kasvanut. Miten surullista on että joudun poistumaan koiramaailmasta. Näin nuorena. Toivon, että koiraelämä voisi jatkua jonain kauniina päivänä. Sitä odotellessa.
Mulla alkaa teatteriharrastus 7.9.

Kun tuli viimeinen laulu, niin siin oli viimeisen vaikeus
mä halusin että se kaikesta kertoa vois
__
Maija Vilkkumaa - Viimeinen laulu

Tahdoin, että tämä postaus voisi kertoa kaikesta. Vaan ei se kerro.
Rauha on nyt viisi, täyttää ensi vuonna kuusi. Kuinka paljon! Tilly on kohta kolme. Ja mihin ollaan päästy? tai oikeastaan -mihin emme pääse koskaan?
Kun lukio loppuu, mulla on kaks aika vanhaa olentoa. Ihan hullua, itkettävää.

Selasin äsken tuota kirjoitushistoriaani. Tää on jatkunut tosi pitkään. Ollut osa elämää. Ihan hullua.
Pysykää kanavalla tuolla toisessa osoitteessa, valitettavasti joudutte olemaan sherlokkeja ja etsimään linkin itse.
Minerva kiittää ja kumartaa jokaista joka on tänne blogiin eksynyt.
Blogi sisältää Minerva 13 vee viiva kuustoista.

On tää haikeeta.

Kuvat viimeiseltä päivältä jonka asuin kotona.

Sullon kassissa passi ja vaatteet jo
sukkikset, hammasharja, lompakko
kirjoitit kirjeisiin maailma soi
mä lähden kun jäädä en voi!

---
Tänään selvemmin
sä tiedät sä et tuu takaisin
tänne jääköön muut ja tehkööt kaiken
niin kuin esi-isät aiemmin
joo täällä sua haukuttiin
huudeltiin
hellittiin, kaulailtiin, suudeltiin
kuulet kun maailma kaukaa soi
Sä lähdet kun jäädä et voi!

____
MAIJA VILKKUMAA - LOTTOVOITTO

(On ihan sairaan kuuma)
(Kennelliitto sai vihdoin päivitettyä suurleiri 09 kuvia)
(näytän hirveältä ja rauha läskiltä)

Mä olen vasta pikkuhiljaa tajunnut, että mun aikani koiratyttönä on pian ohitse. Se on ohi vaikka mä en halua.

Riippuu mihin suuntaan asiat etenevät erään asian taholla, jos ne etenevät mukavan kamalasti, ensi kesäkin on koiraton.

Kun mun lukio loppuu, Ärrimurri on kahdeksan tai yhdeksän ja Tilly kuusi tai seitsemän. Ihan hirmuvanhoja! miten mun tappajatillyni voi olla muka niin vanha joskus?

Tänään tuli hirveä ahdistusitkukohtaus, kun näin Rauhan vanhempieni sängyllä joka on nyt hellejaksojen ajan ollut lattialla.Samalla futonpatjalla Rontti nukkui viisi vuotta sitten, pienenä rotanalkuna. Silittelin siinä R:ää ja puhelin sille kaikenlaista (tosiaan, olen yksin kotona...) kunnes tajusin miten hirveä ikävä mulle tulee sitäkin koiraa. Nyt-jo-isoa-tyttöä, mustanaamiota, murhaajarauhaa. Miten ikävä mulle tulee sitä, miten täydellinen ja epätäydellinen se omalla tavallaaan on, miten se on sellainen jännä persoona, miten se muistuttaa niin paljon mua itseäni.
Mä en enää saa luotua siihen samanlaista suhdetta kun meillä on joskus ollut, mä en tiedä miten se tulee tulevaisuuden kokeissa toimimaan.
Miten mä ikävöinkään sitä jo nyt.

Entäs sitten Tilly. Jätettyäni Rauhan ehkä vartin rapsutuksen jälkeen huomasin Tillyn eteisessä makaamassa. Hyökkäsin puristamaan sitä syliini (ok, ehkä liioittelen sanakäänteissäni) ja tein  saman mitä Rontille, pussasin kuonoa ja korvia ja silitin ja rapsutin ja hipsuttelin, puhelin, nauroin ja itkin.
Miten monet itkut on Tillyn takia itketty. Miten mä olen pitänyt sitä elossa kaikin keinoin, miten mä olen pitänyt sitä sylissäni lukuisia öitä ennen eläinlääkärikeikkaa ja leikkauksia.
Miten vahva koira Tilly on, miten se kestää mitä vain. Mitä sille käy kun mä muutan kauas pois ja jätän sen tänne ihmisten luo, joiden kanssa se ei ole tottunut nukkumaan ja jotka eivät osaa ollenkaan koiria lukea.
Miten mun pieni vauvani selviää ilman puolustavaa ja rakastavaa ihmistä? miten mä ikinä kestän olla erossa Teekullasta.

Tää on ihan kauheeta. Mun täytyy varmaan joka ikinen päivä ajaa junalla ja bussilla Sysmään jotta mä näen sen ihanat silmät ja tunnen sen pehmeän turkin mun käden alla.

Tokovalmennusviikonloppu olis taas syksyllä. Omg, jotain eloa SKL:n nuorisojaostolla! se olis vieläpä Tampereen lähistöllä. Pitäiskö mun mennä? yrittäisinkö epätoivoisesti pitää koiraharrastuksestani kiinni?
Voi miten toivon että mä voin ekan vuoden jälkeen muuttaa omaan asuntoon jossa voi pitää koiria. Mä meen asumaan kaupunkiin jossa on koiratoimintaa enkä mä ota koiria mukaan. Hirttäkää mut.

Jos mä ikinä koskaan satun saamaan lapsia, ja jos niistä tulis koirarakkaita (ja jos se musta riippuu niin takuulla tulis!1111!!) mä en kyllä ikimaailmassa anna niiden hakeayhteenkään paikkaan opiskelemaan minne ne ei voi ottaa niiden rakkaita koiria mukaan.

ps. Lassie on aloitettu

2007

2008

2009

2010

How time goes by....

Oho! On jo heinäkuu enkä mä ole kirjoittanut tänne ensimmäistäkään liikettä toimistamme.
Ei sillä että tässä hirveästi kertomista olisikaan.

Karita kertoi ja huomasin itsekin, että Nuorten SM -kisat ovat tänä vuonna Tampereella! Kuinka kivaa, pääsen varmasti!

Paitsi että failaamme sen oikein olan takaa, sillä en pääse treenaamaan koiria. Huoh. En tiedä, kuinka sopeudun siihen etten voi elää koirien kanssa niitä treenaillen ja niiden kanssa touhuten. Hmm.

Iso Lassieleffamme projektointi käynnistyi eilen, loput kuvausvälineet ja ryhmä tulee sunnuntaina. Loin Facebookkiin ihkun fanisivustonkin, jeejee hei!
Tilly failaa yhä joitain kohtia (kiitos upean kouluttamiseni..) ja pelkään miten voidaan toteuttaa vaikeimmat kohdat kunnolla.
Lupaan että saatte nähdä kaikki pilallemenneet otokset.

En ole treenannut. Suoraan sanottuna. Tilly on mennyt kouluttaessa Lassieen, Rontti on lössönnyt koko ajan. Nythän on ollut tosi kuumakin vai mitä. Ei sitä edes voi treenata.
Karita on taas joku SM, kaikki on jotain koirallista.

Ei näistä mun elikoista taidakaan TVAita tulla.

Mun kamera muuten kuoli. Eikö olekin hauskaa.

Eilen oltiin taas kylällä pyörimässä.
Tehtiin ~10km lenkki, mikä tosiaan tuli tarpeeseen. Mä olen viimeaikoina elänyt ihan liian suurella määrällä fetaa.

Mietin siinä kaikenlaista ja PUHUIN KOIRILLE. Eihän niille kai pitäis puhua jos ei oo varsinaista asiaa. Eiks kaikki kouluttajat sano niin?
No, ajatukseni sitten harhailivat siihen koirillepuhumiseen.  Puhuukohan KAIKKI koiranomistajat koirille? niin kuin ihan liikenteessä normaaleja juttuja, sivuun, yli, suojatie, rauhallisesti, tässä näin, hieno koira, mennäänkö tänne? ai no voidaan me sinnekin.
Olisin suurella ilolla halunnut sanoa tässä että mulla on hienoja veden äärellä -kuvia, mutta syystä eräästä niitä ei olekaan.

Tänään oli sitten taas hakua. Koiria oli R&T:n lisäksi kaksi, ja treeneissä meni silti yli 3h.
Tehtiin reaktioharjoituksia, molemmilla meni hyvin. Mä ohjasin Ronttia, äiti Tillyä. Kolme maalia. Tillyn suoritusta en nähnyt, mutta ainakin se löysi mut ihan mukavasti. Voi miten suuri ihana kettupelastajakoirani.
Rauha toimi myös hyvin. Äiti oli kolmas maalimies ja saadessaan hajun äidistä se lähti gasellina pomppimaan suoraan piiloon.
Kokonaisuustena varsin hyvä.

Voi miten toivoisin että ehtisin tokokisoihin ennen kuin lähden kotoa. Nyt mulla on koko viikko taas muualla, sen jälkeen alkaa Lassie! Jippii hei!

Tänään olis pitänyt olla eka päivä Ristiinassa. Hirveen haikeeta, hurjan hirveetä. Oon yrittänyt olla ajattelematta asiaa, sillä tää pettymys ei lukeudu mun lempiajatuksiin. Miten erilainen viikko tästäkin olis tullut. Miten tää olis muuttanut koko kesää.
Kaikkea ei saa aina eikä kerralla, mutta Ristiina on silti RISTIINA. Yhyy, voi että.

Ei tässä muuta. Mulla menee toistaiseksi toisen blogini kanssa ihan hyvin.
Pieni väliaikatieto vain.

Tillyn lassiekoulutus menee ihan kivasti. Luulin että meillä tulee itkun kanssa ongelmia, mutta ei! Kuvaukset alkaa reilun viikon kuluttua. Jännää!

Hyvä juttu muuten että osaan pitää asiat itselläni tosi pitkään.

EI MULLA MUUTA.

Niin.

Mun pienessä ihanassa päässäni oli joskus ihan lapsena haave siitä että mulla olisi oikea laivakoira joka istuisi laivannokassa ja haistelisi mereltä/järveltä... tulevia tuulia aistikkaasti.
Mulla oli tuolloin koira, Muru nimeltään, josta yritin tuollaista koiraa saada. Valitettavasti Muru kammoksui venettämme.

Nyt mulla on sitten kaksi nahkalaista, jotka eivät pidä vedestä mutta ovat veneessä tosi ihania.
Eilen vietettiin SEITTEMÄN tuntia veneillessä (ja ok, saaressa). Oli erittäin mukava reissu.

Sää suosi, alusta loppuun asti.

ahkera vartiokoira...

No joo joo, mä oon hereillä!

...ZzzZ.. siellä ketään huku.....

Suloisin vahtikoira.

Ai täh? En nukahtanut! hukkuks joku?

joo, tiedän näyttäväni ääliöltä. mutta oli pakko kokeilla tällaisia kuvia. (PS. LAATU KUOLI VUODATUS.NETIN MYÖTÄ)

kotiinlähtö

menomatkallakin sää oli siedettävä...

...vaikkakaan koirat eivät siitä enää nauttineetkaan.

että semmoinen reissu

kuollut koira. tais ottaa koville.

Niin joo ei tässä sitten muuta. Kiva kuvapostaus eikö vain.

Alotan näillä negatiivisilla uutisilla.
Elämäni on romahtamaisillaan.
Viisi kaunista vuotta olen elänyt kesän käymällä koiraleireillä. Ja rakkaassa Ristiinassa.
Tänä vuonna en.  Ei ole Ristiinan leiriä. Ei ole mitään leiriä. Ei ole mitään koiraa. Tämä on aika hirveää.
Lievitän surua ja menen ensi viikolla "leirin ajaksi" Ellille. Sille yhdelle, en jaksa selittää. Mutta oon sairaan pettynyt/masentunut/onneton/surullinen kun ei ole Ristiinaa. MÄ EN SAA MUN KASIA TÄYTEEN. Tää olis ollut mun kuudes leiri Ristiinassa. Kuudes kesä. Rauhan viides. N & P2 on melkoisia pahiksia, ihan btw!

Sitten muihin uutisiin.
Sunnuntaina tehtiin Rontin kanssa historiaa jotain kolmeen edelliseen vuoteen. Tillyllä vuoteen. That's right - KOTKAN NÄYTTELY. Mitenkään isoin odotuksin ei menty, eikä ollut aihettakaan. Molemmat sai EH:n ja Rontti tuli luokan neloseksi. Kiitos Tuulalle Tillyn esittämisestä, sehän meni tosi paljon upeammin kuin mun kanssa.
Rontin kanssa oli kiva käydä kehässä, se meni tosi nätisti ja lennokkaasti. Siltä kuitenkin puuttuu liikaa olennaisia osasia.

ARVOSTELUT:

Tilly:
Nice type, needs better, shorter hocks and more separation of rear legs. She needs to concetrate more.

MIKSI EDES NAUROIN TON VIKAN LAUSEEN KOHDALLA :''''''D!

Rauha:
Bitch with excellent temeperament & proportions, she needs better front  & rear, also more substance.

Täähän nyt oli aika selkeä. Rontti tiedetään. Tosin toi kiva luonne yllätti.

Sitten ruokajuttuihin. Tää ei muuten olis minkään arvosta mainita mutta....

Tilly kuulemma olis mukavakin jos sillä olis enemmän massaa. Joo, onhan se hivenen (huomaathan sarkasmin!) luikerossa kunnossa. Joten tuota päätimme että voishan siitä lihottaa niin että se sais joskus vielä ERIn, kun Ronttikin on onnistunut saamaan. No tuota noin.
Tiistaina (eli eilen) annoin koirille tavallisesti muonaa illalla, jotain ehkä ysin (?) aikaan.
Rauha oli saanut syötyä (Tilly vielä ähelsi omansa kimpussa) ja tuli kiehnäämään äitini viereen.  Äiti katsoi mua ja naurahti kummallisesti ja kysyi että annoinko mä näille ruokaa. Sanoin että öö kyllä joo, onks ne saanu tänään jo.
Äiti sitten selosti että Tilly  varsinkin on tankattu, isä oli antanut jonkun edellispäivän ruuan, n. 4dl, ensin RONTILLE, mutta äiti oli äkkiä napannut sen pois (sori Rauha) ja antanut Tillylle. "Tilly tarvii lisää massaa."
No sitten myöhemmin äiti oli antanut ruokaa molemmille koirille, Tillylle tietenkin enemmän kuin Rauhalle, kuten tässä viimeset sata vuotta. Eli ihan reilusti.
Ja nyt MÄ annoin Tillylle ihan JÄRKYTTÄVÄN kokosen annoksen, varmaan jotain viissataayheksäkytkuus kiloa.
No ei siinä vielä mitään.

Yht'äkkiä äiti katto Rauhaa ja kysy mikä tää tilanne on. Rauha seisoi vartiossa Tillyn kupin edessä, muttei syönyt sitä ruokaa. Tilly loi pelokkaita (..? tyhmä sana!) silmäyksiä Rauhaan keittiön toisella puolella ja liikku vaivaantuneesti. AI ETTÄ MIKÄ TILANNE.  Hätistin Rontin pois jotta Tilly vois jatkaa syömistä .....
Tilly tulikin äkkiä ja jatkoi syömään, mutta ihan sairaan H I T A A S T I.
Totesin että ei sun oo pakko syödä kaikkea, jos ei jaksa. Tilly lopetti aika pian ja kiersi pöydän toiselle puolelle.  Mä otin Rauhan kupin  (Tillyllä jäi ruokaa) ja täytin sen vedellä.
"Ota tästä jos vähän paisut-" Mun lause jäi kesken koska tää koira, joka syö kuin norsu ja jolla tuntuu olevan pohjaton vatsa, ALKOI OKSENTAA ja juoksi äkkiä veljieni huoneeseen pois (..oksentamaan). Mä sain ihan sairaalloisen naurukohtauksen kun nauroin ajatukselle että kerranki toi koira sitten söi tosiaan liikaa, kun on niin usein vitsailtu että se joku pvä vielä räjähää syömisensä takia. Nauroin sellaisen keveän 10 minuuttia putkeen ja äiti ehti jo huolestua kun olin tukehtua.  Eikä ollut edes HAUSKA juttu! Mutta mä tykkään nauramisesta ja omistan erikoisen huumorintajun, joten hihittelen tässä tätä kirjoittaessanikin vielä ihan täydellä teholla, hehe, voi koirakulta. NIIN ETTÄ TÄLLÄ TAVALLA MEILLÄ LIHOTETAAN KOIRIA! :___________________________D !!!!

Jotenkin jännästi näyttää siltä että Tilly on lihonut 10kg yhdessä yössä.

No joo, ei mulla sitten muuta tänään. EIKUN OLIPAS! Kuten kaikki tietävät, mä olen kohta paha kuustoistavuotias ja muutan syksyllä pois kotoa. Kuten kaikki tietävät, mä oon vuodattanut kyynelvarastoni tyhjäksi jo aika monta kertaa elämässäni, ja nyt kevään aikana vielä ehkä seitsemänmiljoonaa kertaa.  Mä en osaa nukkua ilman Tillyn rauhoittavaa tuhinaa ja talviöinä ihanan lämpimänpehmeää kaminamaista olemusta. Mutta nyt mun on pakko, sillä mulla ei ole mahdollista ottaa koiria mukaan. Voitteko kuvitella. Minerva ilman koiria, tän täytyy olla unta. Mutta se ei ole. SIISPÄ, tämä blogi KUOLEE. Ymmärrättekö? Tämä KUOLEE. Don't you see? We're DYING. VIISKYT PISTETTTÄ SILLE JOKA TUNNISTAA EDELLISET KAKSI LAUSETTA!
Mutta vakavasti. Ei ole sitäkään vähää treenausta mitä nyt. Satunnaisia näyttelyjä. Satunnaisia tokokokeita. Satunnaisia koirien tapaamisia kotona. Mutta tämä blogi lakkaa hengittämästä tätä tekoilmaa. Käyn kotona kuusta riippuen ehkä kerran, kaksi, joten ainoat blogimerkinnät ovat tuolloin. Kaikki ihana ja loistokkuus loppuu aikanaan, ihan niin kuin tää nyt olis koskaan mitenkään kiva ja suosittu ollutkaan. Mutta mulle tää on ollut tärkeää, mä oon löytänyt kysymyksiini vastauksia kun olen kirjoittanut tänne ensin että mitä mä nyt teen. Sitä paitsi tää kehittää jollain tavalla kirjallista ilmaisukykyä, vaikken uskokaan että näistä sekaisista muistiinpanoista hirveästi selvyyttä saa.
Mulla on piskejä joista mä oon kirjoittanut. Joskus sekaan on *köh!* eksynyt jotain muutakin, mutta siis. Monet miettii että "HALUUN KIRJOTTAA BLOGII ANTAKAA IDEA!!1". Ei mun tollasta ole tarvinnut miettiä. Tää on mun kolmas blogi jota pidän julkisesti, kaikki on aina käsitellyt koiria. Niinpä niin.

MUTTA kuten tietenkin tiedätte, minä pidän hivenen kirjoittamisesta ja minusta on järjettömän mielenkiintoista leikitellä sanoilla sekä kierrellä ja kaarrella sanottaviani, kiusata sanoilla muita ihmisiä. Joten on vain oletettavaa etten lopeta ihmisten viihdyttämistä täällä nettimaailmassakaan.

Avasin eilen uuden blogin jonka linkin saatte HÄHÄH MYÖHEMMIN! >>>8888) Syksyllä aloitan bloggausurakan alusta ja tällä kertain tosi huippu supermielenkiintoisesta aiheesta - MINERVAN ELÄMÄSTÄ tuolla-lähempänä-jumalaa-kuin-tämä-jumalan-selän-taus !1!1!!! Eiks kuulostakin ihan sairaan mielenkiintoiselta? Pysykää siis kanavalla, ilmotan osotteen ehkä  kenties varmaan joskus.

Nyt ei oikeesti sitten muuta. Ei ku oho, nää näyttelykuvat!

Eilen (ok ok toissapäivänä koska kello on vartin yli kaks torstaiaamuna..) oli siis SaSeKP:n tokocup10 vika kisa, joka oli sitten  Sysmässä. Muihin kisoihin en päässyt joten menin katsastamaan tämän jotta tietäisin vähän missä kohtaa nuo koirat ovat.
Alokkaassa oli hmm kolme koiraa, avoimessa vain kaksi.

Luulis että meillä olis ollut kotikenttäetu mutta justjoo. Käytiin nuuskimassa paikka läpi just ennen kisaa. Tilly on -Tilly. Tiesin että se pistäisi lekkeriksi ja niin tässä kävikin. Rontilla kun ei ole ollut (sitä pientä jaksoa lukuunottamatta) ikinä vaikeuksia nukkua sitä kahta hiton minuuttia. Tillyllä on. Oikeesti. Se_nousi_TAAS.

Muuta analysointia:
Luoksepäästävyys - 9.
Se hyppäs vastaan ja haukku. HAUKKUMINEN MUUTE. Se otti päähän. Se haukku _IHAN_KOKO_HEMMETIN_KOKEEN_AJAN. Ärr. No mutta joo.
Seuraaminen kytkettynä - 7
AI MIKÄ TOKO? Never heard hey! siis missä on mun hieno upee seuraaminen pysähdyksineen -.- ? Seiska on sinänsä ok MUTTA Tillyltä mä _TIEDÄN_ että voin vaatia enemmän.
Seuraaminen vapaana - 7
Oisin toivonut että tää olis mennyt paremmin. Tilly toimii jotenki paljon paremmin kun se on vapaana. (johtuisko vaikka siitä että treenaan sitä vapaana? EI VARMAANKAAN.) No eipä toiminut vaan se höpsökkä edisti ihan sairaasti ja leikki siellä.  ARGRrg.
Maahanmeno - 0
Voihan alouette. Tiesin ettei se mee maahan. Toivon kylläkin. Tillyllä on toi maahanmeno jotenkin jännä. Se ei mee oikein koskaan.
Luoksetulo - 10
MÄ OON NIIIIIIIIIIIIIIIIIIN YLPEE. Se JÄI OOTTAMAAN, jee, ja sitte se _VAUHTI_ jolla se tuli, mä olin ihan että voi koira miten ihan oot. Tosin se teki TAAS sen, NAMNAM KÄSI. Eli oli _IHAN PAKKO_ vähäsen sillä suulla maiskauttaa kättä. Niinpä niin.  Kymppi silti, ahh, lepsua <3
Seisominen - 8
Tää meidän _joskus_bravuurimme.... joo'o. Hidas pysähtyminen ja sit ei noussu ekalla käskyllä.  Höh.
Hyppy - 0
Tiesin tän. Ei hypänny ekalla kerralla joten otin agihyppynä. -___-
Kokonaisvaikutus - 7
Tyypillinen Tilly. No joo. Mulla tuli hirveesti mieleen Rontti nuorena Tillyn suorituksesta. Tajusin että toi koirahan on aivan samanlainen kisoissa. Onhan se kokematonkin. Mutta Rontti oli just tollanen, eivoisvähempääkiinnostaa, joku toko vai. Se haukotteli kehässä ja ikävysty kuoliaaks. Meillä oli Rontin kanssa eka kisa 2005, seuraava vasta v.2007
Tillyn eka kisa oli mmmmmmm 2009. Joo. Ja nyt ollaan oltu kolmissa kisoissa joista tää on ainoo epävirallinen. Ehkä Tillystäkin tulee sellanen kiva niin kuin Rontti on nyt. Sellanen että täähän on kivaa. Mä vaan toivon ettei siihen mee niin kauaa kuin Rontilla.

NO SITTEN ITSE MESTARI.

Paikallamakuu - 10
Jeeeeee ihan nappi ;) Meni käskystä maahan heti, makas kiltisti ja nous kerrallla ylöskin vielä. Hyvä tyttö! ainoo mistä tuomari sano: "Yks pieni juttu----" "Se jäi vinoon, tiiän." "Joo. Just se:--D! jatkossa kiinnitä huomiota." "joojooo:::)"

Seuraaminen - 10
OK TAPPAKAA MUT. Lohduttaudun ajatuksella että nää oli ihan epäviralliset, oikeesti me oltas failattu ajat sitten. Mutta RMurri kulki ihan  _sairaan hyvin_. Katsekontakti oli perfect all the time, seuraaminen oli JUST oikeella paikalla, se näytti halukkaalta ja yhteistyöhaluiselta. Mä oisin voinu rutistaa sen hengiltä.
Tuomari: Oho, tää koirahan osaa seurata! tee siitä toisestaki näin hyvä niin hyvä on!
HIHI, takuulla teen ♥

Maahanmeno - 10
Kolme kymppiä perätysten, oisin voinut kuolla. Mutta tää meni ihan täydellisesti. Munkin mielestä. Ylösnousemiset hyviä, maahanmeno rivakka ja napakka. Eikai tästä muutakaan ois voinu antaa  :-DD

Luoksetulo - 8
No shit xD Joku ylläri hei. "SEN PITÄS JUOSTA..." NO OHO!
Annoin sille käsimerkin  (ihan sairaasti etuajassa mutta ei kuulemma haitannu lol), ja olin varma ettei se pysähdy. BUT SHE DID SO! Jeeee, ja tuli vielä viereenkin käskystä.  Mutta tota... Se vauhti.... "TÄÄ O VÄHÄ HIDAS..."

Seisominen - 9
Varsinainen tonttu kun hiiviskelee tollee. No joo, ihan ok.

Noutaminen - 9
Tässä kohtaa mietin jo että kui hiton monta liikettä meillä on vielä jäljellä.  Rauha oli osoittanut seisominen seur. yhteyden alussa jo väsymisen merkkejä ja toimi hitaasti. LUOJAN KIITOS, VOI KIITOS, SE RAKASTAA NYKYÄÄN NOUTAMISTA. AAAAAAH <3 Se piristy heti kun näki oman ihanan kapulansa. Olin niin ilonen kun näin sen pilkkeen sen silmissä. Se pysy paikallaanki vielä, kun heitin kapulan. Ja ryntäsi innoissaan hakemaan. Sitten ääää. "Kiitos" ja meinas tiputtaa. Sit se tartti toisen käskyn vierelletulossa. Yhyy.

Kauko-ohjaus - 7
"SE EI OIKEE JAKSA NOUSTA YLÖS."
"Joo mä tiiän."
... Se teki sen taas. Kolme käskyä ekaan istumaannousuun, muuten meni hyvin. Oikeesti ois menny jo varmaa vitoseks tai nollaks.

Hyppy - 9
MINERVA! MITEN SÄ OOT LUKENU TOKOSÄÄNNÖT?! Olin harjotellut hyppyä kotona ennen ku lähdettiin.
Kokeessa: "Hyppää.  apuamitäpitääsanoa -SEISO!1 (*tyrmistynyt katse tuomarilta & lo.*) Viereen."
"Tota.. sen piti istua tuolla takana."
"Voi helevetti. Kyllä mä tiesin mut mä... tota unohin."
:------------------------------------------------------------DDD ÄLKÄÄ HITOSSA KYSYKÖ MITEN ME SAATII TÄSTÄ YSI. Rauha hyppäs ekalla käskyllä mikä oli suoritus. VAu.

Kokonaisvaikutus - 9
AAAAJKLSJKSKJSADKJDSA "Tää on kiva koira, tekee hyvin ja innokkaasti." INNOKKAASTI! <3 SE TEKI INNOKKAASTI. Mutta se teki. Voi miten ylpee mä oonkaan. Rauha on oikeesti alkanut tykkäämään tästä.  Tai ees mun miellyttämisestäni. Tahtoo kisoihin!

TILLY siis sai 104 PISTETTÄ ja hävisi kirkkaasti kaikille :---D Kuitenkin kolmostulos mistä olin aika hämmästynyt :--D
RAUHA saikin sitten 178 PISTETTÄ ja siis oikeesti -AVO1.  EPÄVIRALLINEN AVO1, HEI OIKEESTI! SIISTIÄ. EIkä siinä kaikki, totta kai tää meni ja voitti sen toisen koiran! :D Siinä kun _jaettiin palkintoja_ sanottiin että "Ja toiseksi tänään tuli..." Minä tottakai lähden kävelemään sinne päin selkä suorassa, kun lausetta jatketaan jonkun ihan vieraan koiran nimellä. Pysähdyin ja nauroin että tää on sitten maailman kahdeksas ihme. Oijoi että. Rauhan kokeeseen oon tosi tyytyväinen. Tillylle tää oli hyvää harjoitusta. Saatiin ihQruusuke ja joku maljakko RMurrin kanssa. Jee'e.

Mutta kuten sanottu, oikeesti me ollaan huonoja, nää oli epäviralliset ja löyhästi arvosteltu.


Ei voi mitään. MULLE JÄI SILTI TOSI HYVÄ FIILIS.

ps sori. no photos.

Tajusin ehkä puol tuntia sitten että oh shit, meillä on huomenna se möllitoko. Luojan kiitos _mölli_. Mun piti pyhittää tää päivä treenaamiselle. Arvatkaa viis kertaa treenasinko pätkääkään. Ok otin mä Teellä vähän seuraamista mutta lol. Siitä tulee sitten huomenna tosi mielenkiintoista säätämistä. En tiedä pitäskö ottaa Tilliä ollenkaan. Urgh.

Hakutreenit oli tosi lyhkäset tänään. Kuusi koiraa joilla vain pari maalimiestä. Äiti otti (mur..) Rontin joka kuulemma meni hyvin. Itsehän en ollut näkemässä koska oltiin peräkkän ja äiti halusi välttämättä Rontin. Toinen kuulemma otettiin taputuksilla mutta ei näyttäydytty, toinen oli täysin pimeä. Ei kovin vaikeaa, Rontti veti pisteet kotiin.

Tillyllä tehtiin metsärinkiä. Sillä huomattiin viime kerralla olevan tosiaan ihmispelkoa, se on kamalan arka. Nyt sitten tungettiin ihmisiä herkkujen kanssa seisoskelemaan metsään lähekkäin ja Tilleri kiersi siellä kädestä kädelle. Haukkui ja pelkäsi, söi ja heilutti häntää.
HAHHAH, näkipä vihdoin äitikin, mitä se on kun ei sosiaalisteta koiraa.
Tietenkin se on mun vika etten ole saanut sitä tehtyä -mutta valitettavasti 15km pyörällä on liian paljon 7vkoiselle pennulle ja sittemmin jalkavammaiselle. Kun ei saa kyytiä eikä täällä asu ketään niin se sitten on tällästä. Hermoheikkoja rakkeja räkyttämässä.

Huhhuh.

btw ei tule kuvaa KOSKA EI OLE KUVIA :----O

Nyt kun mulla on hyvä kamera niin en ees muista millon viimeks kuvasin. Oho.

Miten onnetoman surkean huonosti päivittelen nykyään, siis oikeasti.
Mulla ei ole mitään järjellistä elämää. Mun tän viikon päiväjärjestys on noudattanut kutakuinkin samanlaista rytmiä joka ikinen päivä.

Herätys kello 12-15
Jäätelön syömistä
Ulkoilua (nuku lisää auringossa, ehkä lue Aku Ankkoja)
Syö taas
Mene koneelle dataamaan
Kouluta Tillyä alias Lassieta
Dataa lisää
Syö
Dataa
Mene nukkumaan

Ihan sairaan mielenkiintoista vai mitä.

Ja mua pelottaa ja jännittää Ristiinan leirin kohtalo. Oikeasti. JOS SE KOKO LEIRI EDES TOTEUTUU :O
Voi että kun asiat muuttuu. Ja kun ne sitten muuttuvat, ne muuttuvat totaalisesti. Ei yhtään tuttua ohjaajaa. Ei Hannaa. Itse asiassa luulen että meidän tappokoirajengi (Minä&Rauha, Karita&Ricky, Jenny&Martta, Elli&Pete) tulee lentämään sieltä leiriltä aika äkkiä pihalle. KYLLÄ NÄILLÄ SUUNNITELMILLA...... :________D

Tänään tuli sitten Kotkan systeemit, AI NIIN MEILLÄ ON SIIS NÄYTTELY 20. TÄTÄ KUUTA :)
JA 15. ON mölliTOKOKOE! Ettehän te varmaan tienneetkään.

Tarttisin Tillille handleria -vapaaehtoisia?

En oo treenannut tokoa yhtään. Mennään sitten taas naurattamaan yleisöä, eihän tää mikään virallinen kuitenkaan ole. Jeejee.

AI NIIN JA SITTEN VIELÄ.
Täällä on nyt kaksi jalkavammaista koiraa. Rauha veti tassunsa auki joku aika sitten eikä se ole vieläkään parantunut. Ei siellä kuulemma pitäis mitään olla. Huoh, toivottavasti ei.

Ei tässä tän kummempaa, oli vaan pakko saada tätä syyllisyyttä lievennettyä kun en ole päivittänyt blogia oikeasti.
Huomenna näenkin erään kaverini jota en ole koskaan ennen nähnyt.

(MAINOSTAN, ÄÄNESTÄKÄÄ! http://www.suomalaistasisua.fi/sisullastagelle/bandilista/bandisivu?bid=17265233 )